Alla olevat tekstit ovat jo paikallislehdessä aikaisemmin julkaistuja. en oikeasti kirjoittele näin tiuhaan. täytyy vaan vähän testailla miten tää blogi toimii, kun olen ihan täysi uuno näitten tietokoneitten kans. 

Minusta taitaa olla tulossa hieman ylisuojeleva isäukko pienelle tyttärelleni joka täytti juuri kymmenen kuukautta. Iän myötä kun nuo etäisesti kaalimatoa muistuttavat pienet mönkijät alkavat väkisinkin liikkua enemmän ja yrittävät tietenkin hamuta itselleen juuri ne esineet ja asiat joihin eivät saisi pikku kätösillään kajota. Näin on käynyt myös meillä, ennen niin rauhallisesti paikallaan kököttävästä kääryleestä on tullut jonkinlainen vauva maailman Kimi Räikkönen joka menee lujaa ja pitää kovaa kimotusta mennessään. Aina kun pikkuakka nousee pöydänkulmaa vasten seisomaan jalat haparoiden niin olen valmiiksi tekemässä sellaista baseballista tuttua roippua ja ottamassa hänestä koppia. Jokaisesta pienestä näppylästä ja läiskästä olen aivan kauhuissani. Olen kuitenkin ymmärtänyt että hysteerisyyteni johtuu siitä että pelkään liikaa menettäväni jotain minulle todella tärkeää, tässä tapauksessa pienen vauvani. Pelkkä ajatus siitä että elämäni rakkaimmalle asialle tapahtuisi jotain niin pahaa etten häntä enää näkisi saa minut tippumaan melkein polvilleni. Mutta eihän tällaisen pelon kanssa voi elää ja varmasti menettää paljon jos koko ajan vain odottaa että kohta tapahtuu jotain pahaa. Tokihan haluaisin aina olla suojelemassa tytärtäni ja ottamassa koppia aina kun hän kaatuu koko hänen elämänsä ajan . Se ei ole käytännössä kuitenkaan mahdollista eikä se taitaisi hänenkään kannalta olla paras vaihtoehto. Kaikkihan kaatuvat aina välillä mutta se joka kaatumisesta huolimatta nousee reippaasti ylös pärjää elämässä. Itsellänikin on vielä todella paljon opittavaa isyydestä, sen todellisesta luonteesta ja siitä vastuusta mitä se tuo tullessaan. Aina kun pystyn tytärtäni tietenkin autan, mutta sen sijaan että rupeaisin täyspäiväiseksi koppariksi aion parhaiden kykyjeni mukaan opettaa kuinka kaadutaan ja kuinka sen jälkeen kun kyyneleet on pyyhitty noustaan ylös.