Onpahan tullut höperehdittyä moitteetonta perheen isää valkeakosken sanomien kolumnin kautta toisinaan jopa paatokseen asti. Pääosin hyvän palautteen lisäksi kolumneistani on tullut myös muutama ihminen kyselemään että aionko kenties olla ehdolla paaviksi vielä jossain vaiheessa elämääni koska olen ottanut jonkinlaisen pyhimyksen roolin. No tuskinpa paavin hommissa mitään sen suurempaa vikaa on mutta luulenpa että se saattaisi olla toisaalta aika yksitoikkoista hommaa pitemmän päälle, joten taidan kieltäytyä tästä työstä ainakin tällä erää. Olen toisaalta tietoisesti ottanut itselleni universumin parannus teeman koska maailma on loppupeleissä täynnänsä kaikenlaista paskaa jota pitää kestää kaiket päivät ja jos sitä paskan kestämistä voi jotenkin edes yrittää helpottaa niin otan mielelläni lapsellisen hölmön roolin joka haluaa uskoa parempaan. En siltikään ole kokopäiväinen maailman paras isä ja herttaisin ihminen. Silloin tällöin kun meikäläiselle koittaa “vapaa” viikonloppu eli pikkuakka menee mummolaan hoitoon niin toisinaan juhlimisen tarve ottaa meikäläisestäkin yliotteen ja joskus ampuu vähän yli. En koskaan käyttäydy väkivaltaisesti tai muuten uhkaavasti edes humalaspäissäni joten siltä saralta saan synninpäästön. Olen kuitenkin hönössä “kelpo seuramies” ja toisinaan tulee hulluja ideoita ja ajatuksia tai ei ajatuksia ollenkaan. Olin ennen joulua yhdistyksemme pikkujouluissa ja aloittelin illan napakasti sellaisella lituskalla rommipullolla, rommista kun suuresti pidän. Rommihan raakana imailtuna tiettävästi kiipeää päähän kuin orava puuhun. Ilta meni vallan rattoisissa merkeissä käytiin syömässä ja saunottiin. Pikkuhiljaa ystäväni rommi teki kuitenkin tehtävänsä. Muistan illan päätteeksi kiivenneeni taksiin, seuraava selvähkö muistikuva on kun herään suihkumme lattialta. Juurikin siitä lattiakaivon päältä ainakin siitä päätellen että eteisen ja keittiön lattia lainehtivat vedestä. . .. sitten ei muuta kun kuivaamaan. Onneksi pikkuakka ja emäntä molemmat olivat tällä kertaa mummolassa yökylässä. Kun olin saanut vedenpaisumuksen jotenkin haltuun köpöttelin keittiöön ja huomasin että olen käynyt tullessani ostamassa myös ravitsevaa grilliruokaa. Keittiön pöydällä oli pitkin poikin ehkä noin kolmekymmentä sipulirengasta, yksi annos kebabia ja pari hampurilaista. Myös seinissä oli jotain kastiketta. Mitä tästä opimme?(emme mitään) Ainakin sen että rakennuttajat saisivat asennuttaa lattiakaivon kaikkiin muihinkin huoneisiin eikä vain suihkun puolelle ja sipulirenkaiden myyntiä humalaisille tulisi rajoittaa.