Elämme vaikeita aikoja. Kaikessa pitäisi koittaa säästää. Työntekijöitä lomautetaan ja irtisanotaan. Kukaan ei voi olla enää  varma siitä että pöydässä on leipää vielä kuukaudenkin päästä ja kaikkea pitää miettiä uudesta näkövinkkelistä. Olen monesti pohtinut mitkä ovat niitä asioita joista pitäisi säästää vasta kun on aivan ehdoton pakko. Joka kerta päädyn samaan lopputulokseen. Lapset ja vanhukset. Kuitenkin täällä valkeakoskella lapset ja vanhukset tuntuvat olevan asia josta aina ensimmäisenä aletaan säästämään. Miksi?! Johtuuko se siitä että vanhukset ja lapset eivät osaa tai pysty pistämään hanttiin ja näin ollen heiltä on huomattavasti helpompi viedä asioita pois  kuin esimerkiksi, urheilulta, taiteilta, kulttuurilta tai töissä käyvältä tavalliselta ja ennen kaikkea äänestävältä koskilaiselta. Meillä säästetään vanhustenhoidon jo muutenkin vajaasta henkilökunnasta vielä lisää. Säästetään lasten ja nuorten päivähoidon ja koulunkäynnin laadusta sekä henkilökunnan määrästä vaikka ryhmäkoot ovat jo nyt paikoin pelottavan isoja. Hyi meitä! naurettavaa! Joku ei osaa asiaansa! Minun jakeluuni ei mene miksi näin tehdään? Eikö muka mistään muualta pystyisi säästämään? Haluanko tulevaisuudessa  nähdä oman tyttäreni päivähoidossa tolkuttoman isossa ryhmässä ylityöllistettyjen hoitajien valvonnassa? En! Sehän on jo vaarallista ja tyttäreni on minulle rakkaampi kuin kaikki maailman raha! Mikäli äitini menee joskus niin huonoon kuntoon että hän joutuu palvelutaloon tai terveyskeskuksen vuodeosastolle niin haluanko nähdä hänet märissä vaipoissa itkemässä yksin tuntikausia vain sen takia että osaavaa henkilökuntaa joka auttaisi häntä  ei ole tarpeeksi? En halua! Hänhän on minun äitini, ihminen joka on pitänyt minusta huolta koko elämäni ajan! En ole poliitikko, johtaja, enkä päättäjä mutta ymmärrän että näistä asioista meillä ei ole varaa säästää. Säästämällä vanhusten ja lasten hoidossa haistatamme pitkät sekä omalle menneisyydellemme että omalle tulevaisuudellemme. Toivoisinkin että niitä jotka eivät pysty itse ajamaan omia oikeuksiaan ajateltaisiin enemmän ja ennen kaikkea heistä koitettaisiin pitää vähän parempaa huolta.  Uskon että he ovat sen ansainneet.